Don Ramón

Isä Roberto XVI on 150cm korkuinen ori  joka teki kilparatsun uraansa pääsääntöisesti kouluradoilla, mutta kävi väläyttelemässä kykyjään myös esteratsuna. Ori oli rauhallinen luonteeltaan ja se onkin periyttänyt tätä ominaiusuutta myös jälkeläisilleen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, joten se sopi myös vähän tulisemmille tammoille jos varsasta haluttiin vähän tasaisempi luontoinen. Roberto XVI kilpaili Vaikea B tasolla koulussa ja esteillä 110cm radoilla. Siitoksessa se kerkesi vaikuttaa kuuden ikäluokan verran, joista vanhin ikäluokka on nyt 11-vuotiaita. Tästä joukosta on syntynyt jo monta vaikuttavaa siitosoria ja huippuperiyttäjätammaa, joten Roberto XVIn menetys pahalle ähkylle 16-vuotiaana oli andalusialaisjalostuksen kannalta shokki. Onneksi sen pojat ja tyttäret ovat kuitenkin jatkaneet isänsä jalajäljissä tehden hyviä suorituksia niin kisaradoilla kuin siitoksessakin. 

Isänisä Domindo de Ramos oli hieman tuntemattomampi kuin poikansa Roberto XVI, sillä se ei urallaan kerennyt paljon kilpailla vaikean hankosidevamman vuoksi, joka uusi ja uusi joka kerran, kun orin kanssa yritettiin takaisin radoille. Kuitenkin tämä 156cm komea ori oli niin kyvykkään oloinen ja hienosta suvusta, että sitä tarjottiin siitokseen. Eikä ori siinä mikään floppi ollutkaan, vaikkei siitä kerennyt jäädäkkään Roberto XVIn lisäksi kuin seitsemän muuta jälkeläistä; 4 tammaa ja 3 oria. Tammat ovat tehneet kaikki loistavan uran kilparadoilla, niin esteissä kuin koulussa, sekä osa valjakkoajossakin. Kaikki kolme oria ovat omalta osaltaan vaikuttaneet myös jo siitoksessa, parhaimpana näistä jo edellä mainittu Roberto XVI. Domino de Ramos itse oli koulutustasoltaan Vaikea B ja esteitä se hyppäsi 130cm. 

Iänisänisä Domingo de Brówn oli aikansa menestyneimpiä kilpahevosia vaikka sen ura ei ruusuisesti alkanutkaan. Tämä 157cm ori oli elämänsä alkuvuosina jäänyt vähän heitteille, sillä sen ostanut perhe ei tarvinnutkaan tyttärensä kuoltua enää kilpahevosta, mutta eivät raaskineet orista luopuakaan. Ori eleli siis 8 vuotiaaksi asti pullahevosena pienellä tilalla, josta sen sitten löysi paikallisella ratsastuskoululla vieraillut sen ajan huippu esteratsastaja, joka kuuli että tälläinen kyvykäs vielä suht nuori ori jäänyt käyttämättä. Mies meni käymään tilalla ja niin tehtiin omistajanvaihdos ja Domingo siirtyi miehen talliin jossa se viimein pääsi näyttämään kykynsä esteradoilla sekä kouluratsastuksessa. Ori oli kilpaili koulua Intermediaire I -luokissa ja esteillä se kilpaili aina 150cm luokissa. Kisauransa jälkeen ori vaikutti siitoksessa jättäen monia hyviä periyttäjiä ja kilpahevosia. 

Isänisänemä Santiago Satiné ei ollut menestyksekäs kilpahevonen ja koulutustasoltaankin tämä pieni, vain 151cm korkuinen tamma oli vain Helppo A -tasoinen ja hyppäsi esteitäkin vain 70cm:n radoilla ja kilpaili lähinnä vain seurakisoissa. Tamma näet eleli melkein koko elämänsä eräällä ratsastuskoululla ja olikin erittäin sopiva opetushevonen, se nimittäin opetti ratsastajalleen istunnan tärkeyttä ja sitä miten tärkeää on myös ettei ratsastajalla ollut liian kova käsi. Mikään helppo ratsastettava tämä tamma ei siis ollut vaikka muuten kiltti olikin. Tamman ollessa 14-vuotias, se myytiin eräälle naiselle toisen hevosen kaveriksi. Onneksi nainen päätti teetättää Satinélla varsan, sillä siitä varsasta tuli aikansa yksi huippuperiyttäjistä. Tamma jouduttiin lopettamaan melkein heti varsan vieroituksen jälkeen kun se loukkasi jalkansa vakavasti. 

Isänemä Infundado oli yksi parhaimmista kilpatammoista mitä koskaan on nähty. Se kilpaili GP-luokissa koulua ja esteillä se kisasi 160cm:n radoilla sijoittuen melkein aina. Usein koulukisoissa kuuli kehuttavan sen erittäin joustavia ja lennokkaita liikkeitä. Tämä ominaisuus on myös periytynyt tamman pariin jälkeläiseen jotka ovatkin, vaikkeivät vielä lähellekkään samaa tasoa kuin emänsä, erittäin hyviä kilpahevosia. Tamma kilpaili myös muutaman kisan valjakkoa mutta ei soveltunut siihen hommaan sen hiukan kuuman luonteensa vuoksi. Tämän ison 159-senttisen tamman karsinan ovessa lukikin ettei sitä saisi silitellä kalterien välistä jos halusi säilyttää kaikki sormensa. Tamma viettää tällä hetkellä leppoisia eläkepäiviä omistajansa uuden kilpahevosen seuraneitinä ja on jo ehtinyt kunnioitettavaan 24 vuoden ikään. 

Isänemänisä Inflúencé Rapid ei koskaan kilpaillut vaan vaikutti seitsemän ikäluokan verran siitoksessa. Orilla oli varsana saatu vaikea vamma jalassa, joka esti kilpailemisen, suvukkaana hevosena sille annettiin onneksi mahdollisuus siitosorina. Tämä 153-senttinen ori ei kuitenkaan ihan täysin onnistunut tehtävästään, sillä 93 varsasta vain muutama ylsi kansainväliselle tasolle asti, vaikka muuten hyviä kilpahevosia olivatkin. Suurin osa sen jälkeläisesistä kilpailivat valjakossa pärjäten ihan hyvin. Yhtä jälkeläistä lukuunottamatta ori oli siitoksessa täysi floppi, ja se lopetettiin 16 vuoden iässä. 

Isänemänemä Juicy Mariné oli 154cm:n korkuinen tamma, joka kilpaili itse koko uransa valjakossa. Se kilpaili pariluokissa vaativissa luokissa. Sen jälkeläiset eivät kuitenkaan ole niin loistaneet valjakkoajossa, vaan ne ovat kilpailleet ja pärjänneet pääsääntöisesti esteillä ja koulussa. Tamma oli todella hankala käsitellä ja luonteeltaan tulinen, eikä sitä voinut ihan kuka tahansa käsitellä. Onneksi kuitenkin rauhalliseen oriin yhdistettynä sen jälkeläiset ovat olleet suht tasaisia ja kilttejä luonteeltaan.  Tamma jätti jälkeensä viisi varsaa ennen kuin kuoli ähkyyn 18-vuotiaana. 

Emä Rosario de Montana oli itse seuratason kilpahevonen ja koulutustasoltaan tamma oli kouluratsastuksessa Helppo A ja esteitä se hyppi 100cm:n luokkia. Tamma eli erään perheen luona heitän kahden tyttärensä aktiivisen epäaktiivisena kilpahevosena ja tamman ollessa 11-vuotias se päätettiin astuttaa,. Ja siitä syntyikin sitten Don Ramón, joka on väläytellyt kykyjään kisahevosena. Ramónin jälkeen muita jälkeläisiä on kaksi kappaletta ja näistäkin odotetaan kovia kilpureita. Tamma on kiltti hoitaa ja helppo ratsastaa, mutta se ei ikävä kyllä ole ihan Ramónille asti periytynyt. Rosario de Montanan tämänhetkisestä olinpaikasta ei ole tietoa. 

Emänisä Rodriquez II oli erittäin kyvykäs 156cm-korkuinen ori joka kilpaili koulua Vaikea B -tasolla ja esteillä 110cm:n luokissa. Se tahtoi vähän kuumua esteitä hypätessä, joten pääsääntöisesti ori loi uraansa kouluratsastuksen parissa. Orilla ei ole kuin kolme jälkeläistä, sillä se kuoli tapaturmaisesti liikenneonnettomuudessa sen jälkeen, kun sillä oli ehditty astuttaa neljä tammaa, joista yksi ei saanut varsaa. Tämä oli todellinen menetys andalusialaisjalostuksen kannalta sillä kaikki sen kolme jälkeläistä ovat pärjänneet hyvin ja ovat erittäin hyviä kilpahevosia. 

Emänisänisä Duán du Martinez oli 158cm:n korkuinen kuvankaunis, vai pitäisikö sanoa, komea ori. Se oli vähän raisu luonteeltaan mutta kilparadoilla antoi aina itsestään kaiken ja se olikin erittäin miellyttävä ratsastettava sen yhteistyöhalukkuuden ansiosta. Ori kilpaili kouluratsastuksessa GP-tasolla ja hyppäsi esteitä 160cm:n luokissa sijoittuen melkein jokaisessa startissaan. Ori kilpaili lähinnä ulkomailla, eniten Britanniassa ja Saksassa mutta vaikutti koko siitosorin uran ajan kotimaassaan Espanjassa. Se jätti jälkeensä neljä ikäluokkaa, joista jokaisesta on noussut esiin yksi jos toinenkin huipputason kilpahevonen tai siitosori- tai tamma. Duán du Martinez viettää eläkepäiviään ja on nyt 25-vuotias. 

Emänisänemä Mariorie ei koskaan nähnyt kilparatoja eikä sen koulutustasostakaan ole kenelläkään mitään havaintoa, sillä tamma asui koko elämänsä erään perheen harrastehevosena. Sitä, miksi näin kaunis ja ehkä kyvykäskin hevonen päätyi elämään harrastehevosena ei tiedetä, mutta kaikeksi onneksi se sentään sai vaikuttaa elämänsä aikana yhden varsan verran siitoksessa. Tamma kuitenkin kuoli vaikeaan varsomiseen ja varsa jäi orvoksi. Tamma oli kooltaan 152cm ja kiltti luonteeltaan. 

Emänemä Girasol de Montana on pitkänlinjan de Montana -kasvatteja aivan kuten jälkeläisensä Rosario de Montana. De Montanan perhe on kasvattanut näitä hevosia monen vuosikymmenten ajan tähdäten aina laadukkaisiin kilpahevosiin käyttäen tarkoin valittuja oreja ja tammoja. Ramónen emälinja onkin pitkälle kahdeksaan polveen asti de Montana -hevosia. Itse Girasol de Montana oli kova kilpatamma ja tämä kuvankaunis 156cm:n korkuinen tamma kilpaili pääasiassa esteillä 160cm:n luokissa. Piipahti se muutaman kerran myöskin kouluradoilla, mutta sen hermot eivät kestäneet keskittyä kouluratsastukseen ja usein sen suoritukset päätyivätkin keskeytyksiin riehumisien vuoksi. Kouluratsastuksessa tamma oli tasoltaan Vaativa B. 

Emänemänisä Santana von Grindé oli aikansa huippuperiyttäjä sekä kovanluokan kilpahevonen. Ori asui erään erittäin tavoitteellisen, mutta nuoren tytön ratsuna ja yhdessä he pärjäsivät kansainvälisissä kisoissa niittäen mainetta ja kunniaa. Kaiken hyvän lisäksi ori oli perheen oma kasvatti, joten mikäs sen parempaa kuin pärjätä hevosella, jonka kanssa on tehty töitä varsasta asti. Ori oli kooltaan iso, juuri ja juuri sallituissa rajoissa pysyvä. Kokoa kun orilla oli 159cm. Koulua ori kilpaili Intermediaire II -luokissa ja esteitä se kilpaili 160cm:n luokissa. Kilpauransa ohella ori on jo jättänyt muutaman pärjäävän jälkeläisen ja nyt sillä on astutettu seitsemän erittäin kovatasoista tammaa, joten varsoiltakin odotetaan tulevaisuudessa paljon. 

Emänemänemä Corázon de Montana on Girasolin ja Rosarion tapaan de Montana -kasvatteja. Vaikka tamma ei koskaan itse kilpaillutkaan, se oli niin kovasukuinen, että se kannatti astuttaa ja katsoa mitä varsoista tulisi. Kolmas varsa Girasol on tähän mennessä varsoista paras ja kolmea muuta vielä odotellaan radoille. Corázon oli kuollessaan 15-vuotias ja tämä 153cm:n korkuinen tamma kerkesi jättää jälkeensä kuusi varsaa joista yksi on kuollut. 

© reibili